Arkeoparkin kohtalonvaihto: Katso takaisin kymmenen vuotta jääkauden taiteen

Arkeoparkin kohtalonvaihto: Katso takaisin kymmenen vuotta jääkauden taiteen

Loneetaalin arkeologinen maisema on viime vuosina kokenut joitain myrskyviä käännöksiä, jotka lykkäävät painopisteen yhdestä UNESCO: n tärkeimmistä maailmanperiöistä toiseen kulttuuriperintöön. Näiden kehityksen keskellä Lonetalissa sijaitsevan Eiszeitkunst -yhdistyksen pitkä -ajan puheenjohtaja Hermann Mader ilmoitti eroamisestaan, joka vastaa tapahtumaa, jolla on kauaskantoisia seurauksia.

Yli vuosikymmenen ajan Mader, jolla on myös kokemusta Heidenheimin CDU: n entisenä piirin hallintovirkamiehenä, on väsymättä työskennellyt arkeopaarin edistämisessä. Tämä puisto, joka näkee itsensä kokemuksen ja tieteellisen instituutin sekoituksena, omistautui kivikauden taiteen valmisteluun Vogelherd -luolassa. Alussa vierailukeskus, joka sopii esteettisesti ympäröivään luontoon, voisi houkutella monia ihmisiä ja herkistää heidät alkuaikojen historiaan ja kulttuuriin. Kohokohta oli "valtiovarainministeri", jossa kuuluisa 40 000 -vuotias mammut von vogelherd esitettiin panssaroidun lasin takana.

Kulttuurimuutos osavaltion hallituksen painopiste

Tällä hetkellä valtionhallinnon prioriteetti on kuitenkin suunnattu kelttiläiseen kulttiin, jolla voi olla huolestuttavia vaikutuksia arkeologiseen tutkimukseen Lonetalissa. Tämän uudelleensuuntauksen avulla jääkauden taiteen tärkeätä teos voidaan työntää taustalle. Mader kommentoi seuraavasti: "Me hajotamme klubimme. Se on se." Tämä osoittaa epävarman ja mahdollisesti tumman tarkastelun alueen arkeologisten ponnistelujen tulevaisuuteen.

Valtion hallituksen päätös keskittyä toiseen historian aikakauteen jättää monet kysymykset avoimiksi. Mikä todella puhuu tällaisesta muutoksesta? Linnake ei tunneta vain vaikuttavista löytöistään kivikaudesta, vaan sillä on myös tärkeä rooli varhaisen historian historiassa. Laskenerän luolan huomattava merkitys ja huomattavia merkitys ovat kiistattomia, ja silti nämä näkökohdat näyttävät työntävän nykyisen poliittisen asialistan taustaan. Loppujen lopuksi kelttiläinen kultti on tärkeä osa alueellista identiteettiä ja historiaa, mutta prioriteettien asettamisella voi olla vakavia vaikutuksia laajempaan tutkimusmaisemaan.

Hermann Maderin eroaminen ei ole vain tukiyhdistyksen tappio, vaan myös signaali siitä, että jääkauden taiteen tuki voi kadota. Arkeoparkki, jonka tulisi toimia siltana menneisyyden ja nykyisyyden välillä, voi pian olla hiljaa, jos taloudellisia ja organisaation resursseja ei enää ole saatavana. Tämä menettää paitsi paikallisen väestön pääsyn osaan heidän historiaansa, myös tulevia sukupolvia voidaan rajoittaa heidän mahdollisuuksissaan oppia lisää ihmiskunnan historiasta.

Lupaus edistää kivikauden taiteen jännittäviä ja koulutuselementtejä näyttää olevan vaarassa tästä tuoreesta aloituksesta. Tätä taustaa vasten alueen arkeologinen yhteisö voitaisiin pakottaa itseensä ja löytämään luovia ratkaisuja ylläpitääkseen olennaista yhteyttä kivikauteen ja kulttuuriperintöön. Kysymys on edelleen, mitkä toimenpiteet toteutetaan tulevaisuudessa tämän ainutlaatuisen sivuston säilyttämisen varmistamiseksi ja samaan aikaan asettamaan uusia kulttuurisia aksentteja, jotka eivät ole ristiriidassa olemassa olevien velvoitteiden kanssa.