Ydinvoimaperintö: Gundremmingen pysyy loppusijoituskeskustelun jäljillä!

Ydinvoimaperintö: Gundremmingen pysyy loppusijoituskeskustelun jäljillä!

Asiat kiehuvat Ulmin ja Neu-Ulmin ympäristössä. Sen jälkeen kun maanantaina 3.11.2025 päätettiin virallisesti, että käytöstä poistetun Gundremmingenin ydinvoimalaitoksen erittäin myrkyllistä jätettä ei varastoida sinne, sopivan loppusijoitustilan etsintä jatkuu jännittävänä. Voimalaitoksen jäähdytystornit on jo räjäytetty, mutta radioaktiivinen jäte jää reaktorialueelle 153 pyörän muodossa. Tilanne herättää monia kysymyksiä erityisesti asukkaille ja päättäjille.

Reinhold Thiel Ulm Doctors' Initiativesta ilmaisi huolensa ydinjätteen varastointiin liittyvistä turvallisuus- ja terveysriskeistä alueella. "Ajankohtaista, realistista näkökulmaa maanalaiselle varastolle ei tällä hetkellä ole näköpiirissä", hän teki selväksi. Erityisen mielenkiintoista on, että geologiset olosuhteet pienellä alueella Neu-Ulmin alueella ovat ilmeisesti paremmat kuin muualla, mikä tekee sijainnin valinnasta vieläkin monimutkaisempaa.

Lopullisen varastoinnin haasteet

Ydinjätteen loppusijoitus on monimutkainen asia, jota pidetään Saksassa valtion asiana. Pääosin ydinreaktoreissa syntyvä erittäin radioaktiivinen jäte on ensin varastoitava jätteenkäsittelysäiliöihin ennen kuin se voidaan siirtää loppusijoitustilaan. Turvallisen loppuvaraston pitäisi olla saatavilla vuoteen 2030 mennessä, mutta todellisuus on toinen. Saksassa ei tällä hetkellä ole aktiivista erittäin radioaktiivisen jätteen loppusijoituspaikkaa, sillä Morslebenin loppusijoituslaitos on ollut suljettuna vuodesta 1998 ja Konradin kaivos on vielä rakennusvaiheessa. Nämä tiedot viittaavat kattavaan loppuvarastojen yleiskatsaukseen, jossa mainitaan myös globaalit haasteet ja ratkaisut, erityisesti EU:n vaatimukset kansallisille loppusijoitusohjelmille kaikille ydinenergiaa käyttäville maille. Kaikentyyppisten ydinjätteiden loppusijoituksen rahoituskustannukset ovat noin 28 miljardia euroa. Mikä on todellinen haaste!

Miten asiat jatkuvat? Alueen muiden mahdollisten paikkojen tarkastelu jatkuu. Kansainvälisesti katsottuna esimerkiksi Suomessa on Onkalon syvägeologinen loppusijoituslaitos, jota on testattu syyskuusta 2024 lähtien, ja Ruotsissa äskettäin myönnettiin rakennusluvat Forsmarkin ydinvoimalaitoksen loppusijoituslaitokselle. Tämä kehitys antaa toivoa, että myös Saksa löytää ratkaisut ajoissa.

Katse tulevaisuuteen

Ydinjätekysymys on edelleen esillä. Erityisesti Ulmin ja Neu-Ulmin alueiden on kohdattava haasteet ja otettava väestö aktiivisesti mukaan keskusteluun. Onko mahdollista valita paikka, joka tarjoaa turvallisuuden geologisten etujen perusteella? Se pysyy jännittävänä! Joka tapauksessa Reinhold Thielin kaltaisten asiantuntijoiden huolenaiheet on otettava vakavasti, koska vaarallisen ydinjätteen käsittelyssä kaikkien terveys on vaakalaudalla.