Uusi henkisyys: piispa Wilmer vaatii muutosta uskossa!
Hildesheimin piispa Heiner Wilmer vaatii uutta hengellisyyttä kristityille Kurt Kochin 75. syntymäpäivän symposiumissa.

Uusi henkisyys: piispa Wilmer vaatii muutosta uskossa!
2. marraskuuta 2025 Vallendarissa pidettiin tärkeä symposium Curial Cardinal Kurt Kochin 75-vuotispäivän kunniaksi. Hildesheimin piispa Heiner Wilmer käytti tilaisuutta hyväkseen kutsuakseen kristittyjen keskuuteen uutta "vahvaa hengellisyyttä". Kirkon tämän hetkisissä keskusteluissa on olennaista valottaa uskon käytännön vaikutuksia, Wilmer selittää. Klassinen näkemys, jonka mukaan kaikilla ihmisillä on luonnollinen taipumus uskontoon, on asetettava kyseenalaiseksi. Vain 19 % väestöstä uskoo, että Jumala ilmoitti itsensä Jeesuksessa Kristuksessa, mikä osoittaa kuinka paljon teologinen näkökulma on muuttunut.
Wilmer varoittaa naiivisti hylkäämästä sekularisaatiota ja ennenaikaisesti julistamasta "uskonton paluuta". Sen sijaan se vaatii henkisyyttä, joka keskittyy hiljaisuuteen, uskon kokemuksiin, jumalalliseen kauneuteen ja sitoutumiseen oikeudenmukaisuuteen. Tämä näkemys näkyy myös viimeisimmässä uskonnollista kuuluvuutta koskevassa tutkimuksessa, joka osoittaa, että katolisten ja protestanttisten jäsenten joukossa on vain 32 % ja 29 % samaa mieltä Jumalan olemassaolosta.
Uusi uskonnollinen maisema
Kun otetaan huomioon nykyinen sosiaalinen dynamiikka, ei ole ihme, että tarve uskonnolle ja henkisyydelle jatkuu maallistumisen ja ideologisen moniarvoistumisen aikoina. European University of Vocational Trainingin tutkimus osoittaa, että uskonnosta on tulossa yhä monimuotoisempi ja yksilöllisempi. Selkeät rajat uskonnon ja ei-uskonnon välillä hämärtyvät usein ja syntyy hybridi-ilmiöitä.
Tässä vaativassa maisemassa teologiaa vaaditaan kehittämään monitieteisiä lähestymistapoja uskonnon ja henkisyyden havainnoimiseen ja tulkintaan. Tutkimusnäkökulmat, kuten organisaatiopsykologia, sosiologia ja aikuiskoulutus, ovat nousemassa esille dynaamisten muutosten oikeuttamiseksi.
Katsaus kulttuuriin
Tarina kiertää seitsemäntoista lapsen salaperäistä katoamista koululuokalta ja avautuu hahmojen eri näkökulmista. Kehittäjät ja tuottajat näyttävät tuntevan hyvin ajan pulssin, ja ne yhdistävät kauhun ja mysteerin houkutellakseen laajaa yleisöä.
Kaiken kaikkiaan on toivottavaa, että sekä kirkko että kulttuurimaisema Saksassa ja muuallakin jatkavat vilkkaan vaihdon ja uusien ideoiden edistämistä, jotta usko ei jää vain teoreettiseksi, vaan se voidaan myös kokea käytännössä.
Yhteenvetona voidaan todeta, että kirkon ja yhteiskunnan kehitys liittyy läheisesti toisiinsa. Wilmer ja hänen kollegansa ovat sitoutuneet tekemään uskosta paitsi käsitteen, myös elävän todellisuuden yhteisössä. Olipa uskonnollisella alueella tai kulttuurissa, on uusien polkujen ja näkökulmien aika.