Euroopan ydintulevaisuus: uusia strategioita Venäjän uhkaa vastaan!

Euroopan ydintulevaisuus: uusia strategioita Venäjän uhkaa vastaan!

Euroopan turvallisuuspoliittista maisemaa muokkaa tällä hetkellä kaksi ekstroverttiä shokkia. Ensinnäkin Venäjän suuri hyökkäys Ukrainaa vastaan ​​vuonna 2022 on muuttanut radikaalisti eurooppalaisten käsitystä uhkakuvista. Nato pystyi suojelemaan jäseniään uskottavalla ydinpelotteella ja estäen samalla sotilaallisen eskalaatioskenaarion. Tämä osoittaa jälleen kerran, että ydinaseet tarjoavat suojaa myös Venäjälle, sillä länsivaltiot ovat sulkeneet pois suoran sotilaallisen osallistumisen Ukrainaan. Kuten Internationalepolitik raportoi, toinen järkytys tuli vuonna 2025 Trumpin hallinnolle, joka piti Eurooppaa vähemmän kumppanina ja yhä enemmän strategisena häiritsijänä. Varapresidentti JD Vance jopa kuvaili eurooppalaisia ​​ideologisina vastustajina.

Presidentti Trump kehotti myös Ukrainaa lopettamaan konfliktin Moskovan ehdoilla. Nämä muutokset Yhdysvaltain ulkopolitiikassa ovat herättäneet monia kysymyksiä ydinpelotteen tulevaisuudesta Euroopassa. Viime vuosina on myös käynyt selväksi, että USA:n on keskityttävä enemmän Aasiaan, samalla kun Venäjä ja Kiina ovat tasavertaisia ​​ydinhaastajana. Tämä todellisuus vaikuttaa Euroopan strategiseen ajatteluun.

Pelotteen tarkastelu

Idän ja lännen konfliktin päätyttyä ydinasearsenaalit USA:ssa ja Venäjällä ovat kutistuneet merkittävästi, mutta ydinkärkien varasto on edelleen merkittävä. Muistutuksena: mahdollisella ydinkonfliktilla voi olla katastrofaaliset seuraukset, kuten bpb korostaa. Ilmastomallit tukevat myös pelkoa "ydintalvesta", jonka tällainen iskujen vaihto voi laukaista.

Eurooppalainen keskustelu omasta ydinpelotteesta on palannut pintaan. Saksan, Puolan ja Baltian maiden poliitikot vaativat vaihtoehtojen harkitsemista Yhdysvaltain nykyiselle suojelulle. Euroopalla on haasteena turvata ydinpelote itse, kun taas Yhdysvallat saattaa vähentää tukeaan.

Itsenäisen ydinarsenaalin hankkiminen sisältäisi kuitenkin huomattavia riskejä. Washington ja Moskova voisivat toimia ydinaseiden leviämistä vastaan, mikä saattaa uhata Euroopan vakautta. Tiivis yhteistyö muiden ydinvaltioiden, kuten Ranskan ja Ison-Britannian, kanssa olisi siksi välttämätöntä yhteisten strategioiden kehittämiseksi. Esimerkiksi Ranskalla on noin 300 ydinasetta, mutta se ei osallistu Naton ydinsuunnitteluryhmään, kun taas Iso-Britannia luottaa tiiviiseen yhteistyöhön Yhdysvaltojen kanssa.

Asevalvonnan rooli

Nykyisestä asevalvonnasta on tullut entistä tärkeämpää, kun yhä useammat maat omistavat ydinaseita, mikä lisää haasteita entisestään. Peloteteorian kriitikot väittävät, että ydinaseiden käyttämättä jättäminen vuodesta 1945 lähtien ei osoita selkeää syy-yhteyttä tehokkaaseen pelotteeseen. Ukrainan sota kuitenkin osoittaa, että ydinuhat voidaan tulkita myös riskin eskaloitumiseksi, vaikka onkin epäselvää, olisiko Venäjä todella valmis tällaiseen operaatioon.

Mitä tulee Euroopan ydinalan tulevaisuutta koskeviin kysymyksiin, on ratkaisevan tärkeää, että Yhdysvallat jatkaa puolustamista Euroopassa ja samalla laajentaa tavanomaisia ​​sotilaallisia voimavaroja. Kattava ydinalan vuoropuhelu voisi auttaa tutkimaan mahdollisia pahimpia skenaarioita. Mutta suurin haaste on luultavasti muuttaa muutosta siten, että Eurooppa ei päädy "pelotekuiluun" ja jää puolustuskyvyttömäksi Venäjän aggressiivisia toimia vastaan, kuten [Spiegel](https://www.spiegel.de/ausland/russland-und-das-new-start-vertrag-der-nuclear-ruestungswettlauf-hat-mehrs-begonnen-a-2f01f762-d0da-4296-a421-d2eefbda03e7 ja uudestaan)