Eläkekriisi: Joka neljäs saksalainen saa alle 1300 euroa!

Eläkekriisi: Joka neljäs saksalainen saa alle 1300 euroa!

Saksassa eläketilanne herättää aina keskustelua. äänekäs tähti Yli joka neljäs vähintään 45 vuotta eläkevakuutusta maksanut saksalainen saa eläkettä alle 1 300 euroa kuukaudessa. Tämä on varoitusmerkki monille eläkeläisille, joiden on tultava toimeen tiukan budjetin kanssa.

Keskimäärin yli 5,5 miljoonaa eläkeläistä, joilla on vastaava maksuvuosi, saa 1 668 euron eläkettä. Alueiden välillä on selkeitä eroja: Länsi-Saksan eläkeläiset saavat keskimäärin 1 729 euroa, Itä-Saksan eläkeläiset vain 1 527 euroa. Erot osavaltioiden välillä ovat erityisen silmiinpistäviä: Hampurissa korkein eläke on 1 787 euroa, kun taas Thüringenin eläke on pienin, vain 1 491 euroa.

Sukupuolinäkökulma ja köyhyys vanhuudessa

Myös sukupuolten välinen eläkekuilu on ajankohtainen aihe, joka usein unohdetaan julkisessa keskustelussa. Miehet saavat keskimäärin 1 778 euroa, kun taas naiset joutuvat tyytymään huomattavasti pienemmällä 1 449 eurolla. Tämä epätasa-arvo tarkoittaa, että vanhuuden köyhyys vaikuttaa raskaammin naisiin. Statista raportoi, että vuonna 2022 noin 19,4 prosenttia iäkkäistä naisista on köyhyysriskissä, kun taas miesten osuus on vain 15,1 prosenttia.

Syyt tähän eriarvoisuuteen ovat moninaiset. Naiset työskentelevät usein osa-aikaisesti, tekevät enemmän palkatonta hoitotyötä ja heillä on siksi pienemmät eläkeoikeudet. Lisäksi numerot alkaen bpb että noin 17 prosentilla eläkeläistalouksista ja 27 prosentilla eläkeläisten nettotulot ovat alle 1 300 euroa. Tämä on erityisen hälyttävää, kun ottaa huomioon, että noin 660 000 ihmistä Saksassa oli riippuvainen perusturvasta vuonna 2022 – ennätysmäärä.

Eläkeläistaloudet vs. eläkeläistaloudet

Toinen mielenkiintoinen näkökohta on ero eläkeläisten ja eläkeläisten kotitalouksien välillä. Eläkeläisillä on paljon parempi: heistä noin 60 prosenttia on 3 600 euron ylätuloissa, kun eläkeläistalouksista vain 11 prosenttia saavuttaa tämän aseman. Taloudellinen kahtiajako näkyy myös tulonjakotiedoissa, mikä osoittaa huolestuttavan tuloköyhyyden kasaantumisen.

Tässä yhteydessä vasemmisto Dietmar Bartsch puhuu "politiikan osoituksesta köyhyydestä" ja vaatii perustavanlaatuista käännettä eläkepolitiikassa. Hän arvostelee eläketason vakiinnuttamista 48 prosenttiin ja huomauttaa, että alemmat eläkkeet ovat usein vain osa ongelmaa. Hallitus kuitenkin korostaa, että luvut eivät kuvasta kärsineiden koko taloudellista tilannetta, sillä myös muut tulolähteet voivat vaikuttaa.

Erityisesti kärsivät ne, jotka saavat lyhyiden maksuaikojen vuoksi pienempiä eläkkeitä. Alhaisten lakisääteisten eläkkeiden ja yrityseläkkeiden puutteen yhdistelmä muodostaa vanhuuden köyhyyden noidankehän, joka koskettaa erityisesti yksinyrittäjiä ja pienipalkkaisia.

Keskustelu eläkeuudistuksesta on enemmän kuin pelkkä poliittinen keskustelu. Se vaikuttaa miljooniin saksalaisiin ihmisiin, jotka joutuvat pelkäämään taloudellisen turvansa puolesta vanhuudessaan. Eläkeläisten jatkuvasti kasvavan määrän ja eläkeerojen kasvaessa jää nähtäväksi, miten poliitikot reagoivat tähän.