Epätoivoiset vanhemmat etsivät kiireellisesti apua vaikeavammaiselle pojalleen Hanneselle

Epätoivoiset vanhemmat etsivät kiireellisesti apua vaikeavammaiselle pojalleen Hanneselle

Sigmaringenin alueella 20-vuotiaan vakavasti vammaisen pojan Hannes Baderin tilanne on huolestuttava. Hän ei voi puhua tai kävellä itsenäisesti ja vaatii täyttä hoitoa, joka sisältää ruokinnan ja vaipat. Hänen äitinsä Bianca Bader ilmaisee huolensa poikansa hoidon turvallisuudesta ja laadusta Schwäbische haastatteluissa, kuten vakavista vammoista huolimatta. auringonpolttama ja hematooma, kärsi.

Hanneksella on erilaisia ​​terveysongelmia: Autismin lisäksi hän kärsii hemipareesista ja aivoissa kasvaimista. Vahva liikkumisen tarve, jota esiintyy monissa hänen toimissaan, asettaa huolenpidon entistä enemmän koetukselle. Perhe tuo Hannesta kotiin kerran viikossa ja viikonloppuisin, mikä on erittäin stressaavaa kaikille asianosaisille. Tilanne on stressaava myös hänen kahdelle siskolleen, jotka kokevat hoidon rajoittavan vakavasti.

Ratkaisuja etsimässä

Yksi Bianca Baderin kiireellisistä huolenaiheista on löytää sopiva tuki kävelyyn ja ulkoiluun, jotta Hannes voisi hieman parantaa elämänlaatua. Vaikka perhe etsii intensiivisesti sopivaa hoitopaikkaa, heidän avunhuutoonsa ei usein vastata. Viimeisin takaisku tuli OWB Sigmaringenilta, joka kuvaili tukea henkilöstön hallitsemattomaksi.

Haasteet ovat suuria, ja Bader-perhe tuntee olevansa yhteiskunnan ja instituutioiden hylkäämä. Etenkin Biancalla on tunne, että hänen ja hänen tyttäriensä elämää rajoittaa vakavasti hänen poikansa hoito. Parantamisen aikaansaamiseksi hän pohtii pienen yhteisasunnon perustamista vaikeavammaisille nuorille aikuisille ja vetoaa kaikkiin vapaata asuintilaa omaaviin tukemaan tätä ajatusta. Hänen tavoitteenaan on, että Hannes voi elää inhimillistä elämää lähellä häntä.

Vetoomus yhteisöön

Bianca Baderin huoli koskettaa sydäntä: hän ei etsi vain tukea, vaan myös keskittymistä vakavasti vammaisten nuorten tarpeisiin. On käymässä selväksi, että tämä haaste vaatii paljon enemmän myötätuntoa ja yhteisön sitoutumista. Miten voimme yhteiskuntana varmistaa, että Hanneksen kaltaiset ihmiset saavat ansaitsemansa huolenpidon ja tuen?

Perhe jatkaa kamppailua avun ja ratkaisujen puolesta, ja on jännittävää nähdä, löytävätkö he tarvittavan tuen antaakseen Hannekselle paremman elämän. Hänen tarinansa on kiireellinen kutsu jokaiselle olla katsomatta muualle ja olla aktiivinen osa osallistavaa yhteisöä.