Ampumahiihtopallo: Grotian sairas, Zobel taistelee MM-lipusta!

Ampumahiihtopallo: Grotian sairas, Zobel taistelee MM-lipusta!

Ampumahiihdon maailmassa on tällä hetkellä värikäs kimppu onnistumisia, haasteita ja suuria huolenaiheita. Mittenwaldista kotoisin oleva ampumahiihtäjä, 24-vuotias Selina Grotian joutui jättämään takaa-ajokilpailun Östersundin maailmancupissa infektiooireiden vuoksi. Sprintin 30. sijansa jälkeen urheilija toivoi parempaa sijoitusta takaa-ajossa. Mutta kohtalo halusi sen toisin, ja hän on nyt epävarman päätöksen edessä siitä, mitä tapahtuu seuraavaksi. Samaan aikaan heidän työtovereilleen tapahtuu jännittävää kehitystä: David Zobelilla, joka sijoittui IBU Cupissa kolmanneksi ja sprintissä viidenneksi, on hyvät mahdollisuudet päästä ehdolle Hochfilzenin maailmancupiin huolimatta neljästä takaa-ajokilpailun ampumavirheestä, jotka pudottivat hänet kahdeksanneksi.

Toinen lahjakas kasvo on Leonhard Pfund, joka saavutti seitsemännen sijan takaa-ajossa ja neljännen sprintissä IBU Cupissa. Kylmän vuodenajan kilpailut tuovat usein arvaamattomia sääolosuhteita, kuten äskettäin Simon Jocherin tapauksessa. SC Garmisch -hiihtäjä joutui selviytymään perutusta Super-G-kisasta Beaver Creekissä, kun 30 urheilijaa oli jo lähtenyt. Sitä ennen hän onnistui sijoittumaan 20. sijalle Super-G:ssä Copper Mountainilla. Junioriluokassa Georges Zerf SC Garmischista erottui ja voitti kahdesti hopeaa pujottelussa Saksan kansallisissa juniorikilpailuissa Pass Thurnissa. Lars Horvath seurasi tiiviisti, vain sekunnin sadasosa häntä jäljessä.

Sää, sää ja talviurheilu

Talviurheilun haasteet eivät kuitenkaan rajoitu vain yksilölliseen suoritukseen. Innsbruckin yliopiston ja Maailman ampumahiihtoliiton huolestuttavassa tutkimuksessa on tarkasteltu turvallisuustilannetta 38 ampumahiihtopaikalla vuoteen 2050 asti. Tulokset ovat järkyttäviä: maltillisen 1,7 asteen lämpenemisen myötä vain 75 % paikoista on turvallisia sesonkiaikana. Äärimmäisissä ilmasto-oloissa luku saattaa pudota jopa 25-30 prosenttiin. Tämä on valtava uhka etenkin Keski-Euroopalle, koska monet perinteiset paikat, kuten Oberhof ja Ruhpolding, ovat vaarassa. IBU:n urheilujohtaja Daniel Böhm on optimistinen, vaikkakaan ei kovin tarkka, että investoinnit infrastruktuuriin ja keinolumeen voisivat auttaa säilyttämään monia näistä paikoista. Mutta keinolumen hinta pysyy korkeana ja voi olla jopa 20 euroa kuutiometriltä.

Ilmastoasiantuntemus osoittaa myös, ettei vain lämpötilalla ole merkitystä. Luonnollisen lumisateen odotetaan vähenevän matalalla ja keskikorkeudella, koska sateet tulevat usein sateena. Asiantuntijafoorumi “Klima.Sport.Schnee” on lähes kilpajuoksua aikaa vastaan ​​tutkinut talviurheilun tulevaisuuden kurssia jo vuosia. Heidän havainnot osoittavat, että vuodet, joina kilpailut voidaan järjestää turvallisesti lumella, ovat jyrkästi vähenemässä, mikä todennäköisesti aiheuttaa suurta huolta paitsi urheilijoille myös tapahtumajärjestäjille.

Mitä ampumahiihdon kanssa tapahtuu seuraavaksi?

Pitäisikö IBU:n jatkaa uusien, ilmastollisesti suotuisampien paikkojen etsimistä korkeammista korkeuksista tai jopa harkita laajentumista Aasiaan? Professori Robert Steiger suosittelee konttiratkaisuja korkean suorituskyvyn keskuksiin vastaamaan uhkaaviin haasteisiin. Myös kilpailukalenterin muutoksesta keskustellaan, ja uusi aikataulu julkaistaan ​​Lenzerheiden MM-kisojen aikana ensi helmikuussa.

Tämän kehityksen keskellä on toivottavaa, että urheilijat eivät menetä motivaatiotaan ja intohimoaan lajia kohtaan. Hyvä käsi suunnittelussa voisi varmistaa monien historiallisten kilpailupaikkojen säilymisen ja pitää talviurheilun suosion myös tulevaisuudessa. Jännittävä kysymys on edelleen: kuinka hyvin ampumahiihtokalenteri räätälöidään kaikkien näiden haasteiden jälkeen yksittäisten urheilijoiden ja lajin mukaan?