Poliisi Lüneburgissa: Kampanjat lopetettu – sukupuoli keskiössä!
Uelzenissä ja Lüneburgissa käydään oikeudellisia kiistoja poliisin syrjivistä ylennyksistä ja naisten kiintiöistä.

Poliisi Lüneburgissa: Kampanjat lopetettu – sukupuoli keskiössä!
Lüneburgin poliisilaitoksella ylennys on vaarassa. Tällä hetkellä 26 poliisia ei voida ylentää palkkatasolta A10 tasolle A11. Syynä tähän on hallinto-oikeudessa meneillään oleva oikeudenkäynti, jossa virkamiehet ovat hakeneet väliaikaista oikeussuojaa. Kanne kohdistuu Uelzenin poliisiasemalla kiistanalaista menettelyä vastaan, jonka tarkoituksena on erityisesti suosia naisia, ja monet kollegat suhtautuvat siihen skeptisesti. Lüneburgin tuomarien alkuperäisen päätöksen mukaan "normien muutos naissukupuolen hyväksi" on perustuslain vastaista. Kuten Lüneburg aktuell raportoi, tuomio keskittyy "soveltuvuuteen, kykyyn ja ammatilliseen suorituskykyyn" ylennyksen keskeisinä kriteereinä.
Lisäksi poliisilaitosta vastaan esitettiin vakavia syytöksiä, jotka koskivat naisten kiintiön lisäämistä johtotehtävissä. Sisäinen asiakirja, joka paljastaa vuotoja, johti siihen, että miespuolisten poliisien arvioinnissa haluttiin kielteisesti arvioida suoritusten lisäksi myös sukupuolta. Tuomarit luokittelivat tämän perustuslain rikkomiseksi. Hallinto-oikeus vaatii oikeudenmukaista ja tasa-arvoista arviota kaikilta poliiseilta. Näiden prosessien vuoksi ylennys tasolle A11 on lähes pysähtynyt puolentoista vuoden ajan, mikä johtaa huomattavaan ruuhkaan, koska Landezeitung selittää yksityiskohtaisesti.
Kritiikkiä ja tukea
Saksan rikostutkijien liitto (BdK) on jo painostanut poliisilaitosta ja puhuu täysin sopimattomasta lähestymistavasta naisten edistämiseen. On kritisoitu siitä, että Uelzenissä dokumentoitiin epävirallinen lähestymistapa, joka ei ole ohjeiden mukainen. BdK edustaa noin 800 jäsentä ja vaatii tasa-arvotoimien asianmukaista täytäntöönpanoa. Valtionhallituksen edustajan Stefan Franzin mukaan on tärkeää, että naisten edistäminen toteutetaan oikein. Entiset ja aktiiviset virkamiehet raportoivat myös sisäisestä paineesta harkita systemaattisesti naisten ja osa-aikaisten työntekijöiden ylennyksiä.
Vaikka sisäministeri Daniela Behrens kuvailee tapausta "ei tärkeäksi Ala-Saksin poliisille", Franz näkee asian toisin. Hän ja muut kriittiset äänet huomauttavat, että näitä käytäntöjä voidaan havaita paitsi Lüneburgissa myös muilla osastoilla. Tämä tekee tasa-arvovirkailijoiden roolista entistä tärkeämmän tässä keskustelussa. He ovat olleet aktiivisia yli 30 vuotta ja ovat sitoutuneet yhtäläisiin mahdollisuuksiin. Nykyinen tutkimus osoittaa tasa-arvotyön tuomia haasteita ja mahdollisuuksia poliisille, erityisesti poliisiliiton tukirakenteiden osalta, kuten Böckler tiivistää.
Kaiken kaikkiaan tilanne on edelleen jännittynyt ja keskustelua tasa-arvosta poliisin sisällä seurataan edelleen kuin haukkaa. Nähtäväksi jää, miten oikeusprosessit kehittyvät ja mihin toimenpiteisiin Lüneburgin poliisilaitos ryhtyy ratkaistakseen meneillään olevan ylennysruuhkan.