Piilotetut aarteet Frankenthalissa: Unohdettu ruusutarha!

Piilotetut aarteet Frankenthalissa: Unohdettu ruusutarha!

Frankenthalissa hylätty rakennus on paikallisten tutkijoiden huomion kohteena: entinen Zum Rosengarten -majatalo, jota korostavat punaiset klinkkeritiilit, on tällä hetkellä kadonnut paikka, joka on monelle odottamaton kohde. Rheinpfalzin mukaan intohimoinen paikallishistorioitsija Karl-Heinz Kuhn tutustui Am Rosegartenin alkuperään lähemmin. Hämmästyttävää on, että termiä "Rosengarten" ei käytetä vain tässä maassa, vaan koko Saksassa. Pfalzin kuuluisin ruusutarha löytyy Zweibrückenistä ja mielenkiintoisia asioita Neustadtissa, jossa on myös tämänniminen katu kaupungin pohjoisen sisäänkäynnin kohdalla. Frankenthalissa sitä vastoin missään asemakaavassa ei ole näyttöä yhteydestä ruusutarhaan.

Frankenthalin ruusutarhan historian lisäksi ajankohtaisella ruokahävikkiongelmalla voisi olla mielenkiintoinen yhteys. BMLEH mukaan Saksassa menetetään vuosittain noin 10,8 miljoonaa tonnia ruokaa. Suuri osa tästä tulee kotitalouksista, joissa jokainen kuluttaja heittää pois keskimäärin 74,5 kiloa vuodessa. Tämä on tärkeä sosiaalinen ongelma, joka voi vaikuttaa myös kaupunkiemme säilymiseen, jos ajattelemme, kuinka paljon resursseja on heitetyssä.

Merkittävä liiketoimintamalli

Kun puhutaan päivittäistavaraketjun epäonnistumisista, tulee mieleen Misfits Market -yhtiö. Abhi Rameshin perustaja, joka vieraillessaan hedelmätarhassa huomasi kuinka monta omenaa heitettiin pois niiden muodon tai koon vuoksi, brändi on erikoistunut "rumien" hedelmien ja vihannesten pelastamiseen. Misfits Marketin mukaan valtava määrä korkealaatuista ruokaa heitetään pois joka vuosi – ja yleensä vain siksi, että se ei sovi kuvaan perinteisten ruokakauppojen hyllyillä. Ramesh aloitti paikallisesti Philadelphiassa, mutta konseptista on nyt kasvanut täydellinen ruokakauppa ja se taistelee aktiivisesti ruokahävikkiä vastaan.

Historiallisen tutkimuksen yhdistäminen ruokahävikin nykyaikaisiin haasteisiin voisi johtaa hedelmälliseen vaihtoon. Entä jos yhdistäisimme ruusutarhan kaltaisten paikkojen kadonneen historian tietoisuuteen kestävistä ruokakäytännöistä? Käyttämättömien tilaresurssien muuttamisella ruoantuotannon ja -käytön tietämyspaikoiksi voi olla paitsi informaatiota, myös käytännön syitä.

Mitä tämä historian ja nykyajan vertailu kertoo meille? Nykymaailmassa, kun tietoisuus ympäristöstämme kasvaa, on entistä tärkeämpää yhdistää vanhoja ja uusia tarinoita – ei vain perinnön säilyttämiseksi, vaan myös ratkaisujen löytämiseksi nykypäivän haasteisiin. Frankenthal voisi ottaa tässä uraauurtavan roolin, mutta meidän kaikkien on ryhdistäydyttävä saavuttaaksemme tämän.