Yhteiskunta siirtymävaiheessa: Hiippakuntaneuvosto vaatii muutosta maapallolle

Yhteiskunta siirtymävaiheessa: Hiippakuntaneuvosto vaatii muutosta maapallolle

Hiippakunnan neuvosto kokoontui syyskokouksen toisena päivänä Kölnissä keskustelemaan kipeästi tarvittavasta yhteiskunnallisesta muutoksesta. Syynä näihin kiistoihin on Franciscus Assisilaisen Auringonlaulun 800-vuotisjuhla, teksti, joka on edelleen erittäin ajankohtainen. Hiippakunnan neuvoston puheenjohtaja Hildegard Schütz totesi painokkaasti, että maata ei pidä nähdä omaisuutena vaan sisarena, ja korosti, että luomakunta on yhteinen kotimme. Tässä yhteydessä hän viittasi sisäisen muutoksen filosofisesti ja henkisesti syvälliseen lähestymistapaan, joka on olennainen ulkoisten muutosten kannalta.

Avainsanan muutos: Professori tri Martin Schneider, moraaliteologi ja yhteiskuntaetiikka, piti vaikuttavan pääpuheen tarpeesta työskennellä sosiaalisen rakenteen parissa. Hän korosti "Laudato Si" -ensyklin merkitystä, joka on käännekohta keskustelussa ekologisesta ja sosiaalisesta tietoisuudesta. Schneider kritisoi jyrkästi sitä, että monia tärkeitä päätöksiä lykätään edelleen. "Business as usual" ei ole enää kestävää, etenkään ekosysteemiemme lähestyvien käännekohtien vuoksi. Hän muistutti, että ihmisillä on oikeus vaatia puhdasta vettä – tavoite, joka vaatii paitsi ulkoista myös sisäistä muutosta.

Polku elämisen arvoiseen tulevaisuuteen

Schneider lainasi tunnettua ympäristöaktivistia Joanna Macyta, joka näkee kuolevaisen kulttuurin paimentamisen ja uuden, elämää ylläpitävän yhteisön luomisen haasteena. "Riittävyyspolitiikan" kaltaiset sijoittajat nähdään välttämättöminä elämäntapojen kestävän muuttamisen ja ekosysteemien pitämisen yhteisön omaisuutena. Valtuutetut keskustelivat eri työryhmissä, kuinka tällaiset muutokset voidaan tehdä enemmistön hyväksyttäviksi niin henkilökohtaisessa ympäristössä kuin sosiaalisella tasolla.

Nämä keskustelut eivät ole mitenkään uusia. Paavi Franciscuksen 24. toukokuuta 2015 julkaisema kiertokirje Laudato Si on tuonut ilmastonmuutoksen valokeilaan ja poistanut sen kieltäjät kirkon sisällä ja sen ulkopuolella. Ensyklisen luomisessa avainroolissa ollut ilmastotutkija Ottmar Edenhofer nosti esiin kokonaisvaltaisen näkemyksen tarpeen luonnosta, ympäristöstä ja ilmakehästä ihmiskunnan yhteisenä omaisuutena. Hän toivoo uuden paavin Leo XIV:n kanssa jatkoa tälle perinteelle, joka korostaa kirkon yhteenkuuluvuutta ja yhtenäisyyttä ja ajaa maailmanlaajuisten resurssien oikeudenmukaista käyttöä.

Uuden etiikan kiireellisyys

Kuten Saksan piispakonferenssin asiakirjoissa toistuvasti mainitaan, vastuu luomisesta kirkon lähetystyönä on keskeinen teema. Julkaisu "Monimuotoisuuden arvosta – biologinen monimuotoisuus luomisvastuun testinä" on esimerkki kirkon kokonaisvaltaisista pyrkimyksistä lisätä tietoisuutta näistä asioista. Viime vuosina on käynyt yhä uudelleen selväksi, että paitsi vakiintuneet klassiset kristilliset arvot myös tieteellinen näkökulma ovat tärkeitä kestävän kehityksen kannalta.

Olipa kyseessä ilmastonsuojelu, energiasiirtymä tai biologisen monimuotoisuuden säilyttäminen: keskustelut ovat monipuolisia ja edellyttävät tieteidenvälistä vuoropuhelua uskon ja tieteen välillä. Kuten Edenhofer korostaa, intensiivisempi sosiaalisten ensyklisten pohdintaprosessi on ratkaisevan tärkeää moraalisten ja tieteellisten arvioiden parantamiseksi ja lopulta tehokkaiden toimien toteuttamiseksi. Kriittisen tilanteen vuoksi tarvitaan nyt yhteisiä ponnisteluja.

Tässä suhteessa on olennaista ottaa huomioon menneisyyden opetukset ja tehdä havainnoista hedelmällistä tulevaisuuden kestävää kehitystä varten. Keskustelu "Auringon laulusta" ja siihen liittyvät Franciscus Assisilaisen rehelliset ajatukset ovat tässä yhteydessä merkityksellisempiä kuin koskaan ja kutsuvat kaikkia auttamaan elämisen arvoisen tulevaisuuden muovaamisessa.

Lue lisää ilmastoon ja sosiaaliseen etiikkaan liittyvistä haastavista aiheista: bistum-augsburg.de, vaticannews.va, dbk.de.