Arkkipiispa Goh: Perinne kohtaa muutoksen – eukaristian kokeminen uudella tavalla!

Arkkipiispa Goh: Perinne kohtaa muutoksen – eukaristian kokeminen uudella tavalla!

Vilkkaassa keskustelussa katolisesta liturgiasta Singaporen arkkipiispa Goh osoittaa olevansa avoimuuden ja edistyksen mestari. Äskettäisessä vetoomuksensa hän kehottaa traditionalistisia katolilaisia ​​pohtimaan eukaristian kehitystä viimeisen 2000 vuoden aikana. "Uskollisuus menneisyyteen merkitsee myös muutosta", sanoo Goh, joka korostaa, ettei vain riitillä tai juhlamuodolla ole väliä, vaan pikemminkin henkilökohtainen Jumalan kohtaaminen.

Erityisesti traditionalististen katolilaisten voidaan ajatella olevan vaarassa jättää huomiotta eukaristian peruselementit, Goh sanoi. Juhlatyypin mukauttaminen keskeisiä osia muuttamatta on välttämätöntä, jotta kirkko pysyy ajantasalla nykymaailmassa. domradio.de mukaan tämä on ratkaisevan tärkeää, jos haluat tunnistaa ajan merkit.

Perinteitä ja kehitystä

Tridentin messulla, joka tunnetaan myös nimellä perinteinen latinalainen rituaali, on syvemmät juuret, jotka juontavat juurensa apostoliseen perinteeseen. Tämä messumuoto kodifioitiin 1500-luvulla paavi Pius V:n johdolla Trenton kirkolliskokouksen jälkeen. Vaikka monet pitävät sitä tärkeänä siltana pyhyyteen, Vatikaanin toinen kirkolliskokous vuosina 1962–1965 johti uudistetun liturgian käyttöönottoon, jota vietettiin enimmäkseen kansankielellä, vaikka latina on edelleen sallittua, kuten catholicus.eu. tahtoa.

Viime vuosina tridentiinimessu, jota tuolloin laajalti käytettiin poikkeuksellisena muotona, on kokenut huomattavan elpymisen - erityisesti nuorten uskovien keskuudessa. Monet katolilaiset pitävät tätä messua hengellisen rikastumisen lähteenä. Liturginen kauneus, jota korostavat gregoriaaninen laulu ja huolelliset eleet, erottaa jumalanpalveluksen muodon nykyaikaisemmista, yhteisöllisemmistä juhlista. Se luo voimakkaan mysteerin ja kunnioituksen tunteen.

Pyhä Messu ja sen merkitys

Pyhä Messu on roomalaiskatolisen kirkon keskeinen eukaristinen jumalanpalvelus. Se jakautuu olennaisesti kahteen pääosaan: "Sanan liturgiaan" ja "eukaristiseen liturgiaan". Juhlan päätteeksi avaus- ja päätösriitit. Sana "messu" tuli alun perin latinalaisesta irtisanomiskaavasta "Ite, missa est!", joka tarkoittaa jotain "Mene, se on lähetetty", kuvailee Wikipedia.

Katoliselle elämälle ja jumalanpalveluksille on tunnusomaista monenlaisia ​​muotoja, joita johtavat eri ministeriöt, kuten piispa, pappi ja diakoni. Messua on mahdollista viettää myös yksilöllisesti – seurakunnasta riippumatta – mikä korostaa roomalaisen liturgian joustavuutta. Lisäksi sunnuntain messuun osallistuminen on katolilaisille pakollista ja se on olennainen osa uskonnollista harjoitusta.

Keskustelu messujen mukauttamisesta sekä perinteen ja modernin tasapainosta jatkuu edelleen. Viime kädessä eukaristian viettäminen osoittautuu katolisen yhteisön eläväksi elementiksi, jonka tulisi kulkea ajan mukana menettämättä juuriaan.