Paavi Leo XIV ylistää manaajia: keskity taisteluun pahaa vastaan!

Paavi Leo XIV ylistää manaajia: keskity taisteluun pahaa vastaan!

Tänään pitämässään juhlapuheessa paavi Leo XIV ylisti manatusta harjoittavien pappien työtä. Paavi kutsui manausta "herkäksi ja äärimmäisen välttämättömäksi jumalanpalvelukseksi vapauttamiseksi". Tähän Kansainvälisen manaajien yhdistyksen (AIE) vuosikokoukseen lähetettyyn viestiin osallistui noin 300 pappia noin 30 maasta. Näin tehdessään paavi nostaa esiin aiheen, joka nyky-yhteiskunnassa toistuvasta skeptisisyydestään huolimatta on vilkkaasti läsnä katolisessa kirkossa ja aiheuttaa edelleen kohua. Vatikaanin virallisesti tunnustama yhdistys ei ole vain omistautunut manauksen harjoittamiseen, vaan myös kouluttaa uusia manaajia.

Manatus, katolinen rituaali pahojen henkien ja demonien vapauttamiseksi, on viimeinen keino monille uskoville, kun he uskovat olevansa pahojen voimien vallassa. Käytännöt ovat tiukasti säänneltyjä roomalaiskatolisessa kirkossa ja edellyttävät papin suostumusta, joka toimii vasta kunkin tapauksen huolellisen tutkimisen jälkeen. Seremonia sisältää rukouksia, siunauksia ja Kristuksen voiman avunpyyntöä, joka vapauttaa riivatun ihmisen demoneista. Kriitikot kuitenkin varoittavat, että joitain sairastuneita voitaisiin usein auttaa paremmin lääketieteellisen ja psykologisen avun avulla kuin turvautua henkisiin rituaaleihin.

Kirkon näkemys manauksesta

Katolisessa kirkossa manaaminen ymmärretään pyyntönä Jumalalle vapauttaa uskovaiset pahan vallasta. Pappiharjoitukset vaihtelevat pyhällä vedellä kastelemisesta aktiiviseen käsien päällepanemiseen. Nämä menetelmät ovat syvästi juurtuneet kirkon perinteeseen. Protestantismin historiallisilla kasterituaaleilla on yhteyksiä pahan torjumiseen, mutta manauksella ei yleensä ole merkittävää roolia. Erilaisissa evankelisissa yhteisöissä on kuitenkin yhtäläisyyksiä, erityisesti karismaattisissa liikkeissä, joissa vapautuspalvelu on erityisen tärkeää.

Manauksen suosio heijastuu myös popkulttuuriin ja mediaan, esimerkiksi vuoden 1973 kuuluisan elokuvan "The Exorcist" kautta. Sellaiset kuvaukset auttavat saamaan aiheen esiin julkisuudessa ja tarjoavat sillan henkisen uskon ja usein viettelevän maailmankuvan välillä. Myös omistuskäsitys nähdään nykyään yhä vivahteikkaammin - siksi on tärkeää puhua vastuullisesti pahan monimutkaisista ulottuvuuksista ja samalla korostaa yksilöllistä vastuuta.

Eksorismi tämän päivän kontekstissa

Manauksesta keskustellaan edelleen olennaisesti, erityisesti pääasiassa katolisissa maissa. Hengellisen ohjauksen tarve on edelleen suuri, ja monet ihmiset etsivät hengellistä selitystä sisäisille kamppailuilleen ja huolenaiheilleen. Mutta maallistuneissa yhteiskunnissa usko omistukseen on usein vaikeaa ja kiistanalaista. Kristillinen suhtautuminen pahaan liittyy usein perinteiseen maailmankuvaan, joka sisältää todellisuuden näkymätön, hengellisen ulottuvuuden.

Pahuuden käsitteleminen vaatii kokonaisvaltaista näkökulmaa, joka sisältää sekä eri perinteisiin uskovien uskomukset että nykymaailman ilmiöt. Paavi Leo Vaikka kirkko rohkaisee manaajia uskomaan tärkeään rooliinsa taistelussa pimeitä voimia vastaan, haaste tarjota vaihtoehtoista apua kärsineille on edelleen kiistaton.

Manauksen tulevaisuus, sekä katolisessa että muissa perinteissä, riippuu pitkälti siitä, kuinka nämä käsitteet voidaan ankkuroida jatkuvasti muuttuvassa yhteiskunnassa. Manaajien tukemana paavi Leo XIV lähetti selkeän signaalin, että pahan torjunta on edelleen keskeistä kirkolle. Kuitenkin, kuinka tämä taistelu heijastuu yksittäiseen uskonnolliseen elämään, on edelleen kysymys, josta keskustellaan edelleen.

Saat lisätietoja tästä jännittävästä ja kiistanalaisesta aiheesta osoitteessa Radio Bielefeld ja Peili. Tarjolla on myös syvällisempi käsitys manauksen käytännöistä EZW Berliini tarjottu.