Graffitit kirkoissa: taidetta vai provosoivaa vandalismia?

Graffitit kirkoissa: taidetta vai provosoivaa vandalismia?

Graffiti on aihe, joka herättää kuumia tunteita – oli kyse sitten taiteellisesta vapaudesta tai ilkivallasta. Erityisen räjähdysmäinen esimerkki tästä on Berliini-Prenzlauer Bergin Paul Gerhardt -kirkko, joka tuhoutui merkittävästi tuhopolttoiskussa tammikuussa 2022. Alttari ja urkupillit ovat tuhoutuneet tähän päivään asti, eikä jumalanpalveluksia ole sen jälkeen pidetty. Tekijä on tuntematon, ja mahdolliset motiivit vaihtelevat vihasta kirkkoa kohtaan satunnaiseen tekoon. Nämä kirkon häväistykset nähdään usein vallan ja provokaation ilmaisuna, johon kuuluvat taiteilijat ja intellektuellit, kuten esim. Maailman raportoitu.

Keskustelu graffitista ja sen roolista yhteiskunnassa on monimutkaista. Vaikka monet pitävät graffitia usein likana ja ilkivallana, on myös lukuisia ääniä, jotka näkevät katutaidetta mahdollisuutena edustaa syrjäytyneitä ääniä. Esimerkkinä tästä on graffititaiteilija Mika Springwald, joka toteuttaa nuorten kanssa projekteja yhdistääkseen heidät eksistentiaalisiin kysymyksiin ja kirkkoon. Kehlerin alueilla, kuten Goldscheuerissa, kirkko on jopa avannut ovensa nähdäkseen graffitit positiivisessa valossa. Muun muassa ”Maria, kristittyjen apu” -kirkko muotoiltiin katutaidetyyliin niin, että se näyttää nyt kutsuvammalta ja seurakuntalaiset näyttävät ylpeänä, mitä Katolinen verkkosivusto kohokohtia.

Graffiti: taidetta vai ilkivaltaa?

Myös kysymystä siitä, onko graffiti taidetta vai ilkivaltaa, tutkitaan tieteellisesti. Historialliset ja nykyiset todisteet osoittavat, että graffiti yhdistetään usein laittomaan toimintaan, mutta sitä pidetään myös eräänä taiteellisen ilmaisun muotona. Kriitikot huomauttavat, että graffitit ilman lupaa katsotaan omaisuusvahingoiksi ja poistamisesta aiheutuu usein suuria kustannuksia. Toisaalta tutkimukset ovat osoittaneet, että graffitit voivat parantaa kaupunkiympäristöä kulttuurisesti ja esteettisesti, kun se on laillista. Monissa kaupungeissa yritetään tunnustaa graffiti kulttuuriperinnönä ja tukea festivaaleja, jotka korostavat katutaiteen sosiaalista roolia, kuten alusta. Tieto vahvistettu.

Saksassa graffititapaukset kirkkoihin eivät ole harvinaisia. Raportteja ruiskutustoimenpiteistä paikoissa, kuten St. Marien Osnabrückissa ja Marktkirche Hannoverissa, tulee jatkuvasti esiin. Wurzenissa oli jopa sarja graffitirikollinen, joka nimenomaan liitti "taiteensa" kirkkoihin. Tämä herättää kysymyksen siitä, mitä sosiaalisia ja poliittisia ulottuvuuksia graffitilla on, varsinkin kun otetaan huomioon kansainväliset kontekstit, joissa graffiti nähdään myös eräänlaisena protestina sosiaalista epäoikeudenmukaisuutta vastaan. Mutta kuten raportit osoittavat, kaksoisstandardit ovat usein eturintamassa – "syrjäytyneet yhteisöt" hylkäävät usein graffitit omilla lähialueillaan.

Loppujen lopuksi keskustelu graffiteista ja sen merkityksestä säilyy monitahoisena. Olipa kyseessä taidemuoto tai ilkivalta, käsitys riippuu suuresti taiteilijoiden kulttuurisesta kontekstista, toteutuksesta ja aikomuksista. Tätä keskustelua ympäröivät yhteiskunnan virrat ovat sulavia ja osoittavat perinteen ja taiteellisen ilmaisun välisiä jännitteitä.