Uusi sairaanhoitaja oikeuskiistassa: Odottamattomat kamarosuudet!

Uusi sairaanhoitaja oikeuskiistassa: Odottamattomat kamarosuudet!

Neuwiedin alueella sairaanhoitajan ja hoitokamarin välinen oikeudellinen kiista herättää kohua. Kyseinen hoitaja sai yllättäen maksupyynnön hoitokammioon, vaikka maksuilmoitusta ei ollut aiemmin lähetetty. Tämä tilanne herättää kysymyksiä, koska Rheinland-Pfalzissa hoitohenkilöstön jäsenyys on pakollinen. Prosessi on parhaillaan oikeudellisen selvityksen alla, mikä herättää keskustelua asiantuntijoiden keskuudessa. Asiasta kertoo Rhein-Zeitung Joissakin muissa liittovaltioissa ei kuitenkaan ole pakollista jäsenyyttä.

Hoitokamari rahoitetaan yksinomaan jäsenmaksuilla, jotka porrastetaan tulojen mukaan. Tällaiset taloudelliset velvoitteet voivat aiheuttaa jännitteitä varsinkin korkean työpaineen alaisena. Myös sairaanhoitajan ammatin kamarista keskustellaan, ja asiaa tarkastellaan epäjohdonmukaisesti monissa liittovaltioissa. Ärzteblattin kohokohdat että Rheinland-Pfalzissa on vuodesta 2015 lähtien toiminut valtion sairaanhoitajakamari, joka syntyi terveydenhuollon ammattilailla.

Hoitohuoneiden kehittäminen

Saksan hoitotyöpolitiikassa on tapahtunut paljon viime vuosina. Ensimmäinen osavaltion sairaanhoitajakamari perustettiin Rheinland-Pfalzissa vuonna 2015, ja keskustelut valtakunnallisesta sairaanhoitajakamarista ovat kiihtyneet viime vuosina. Saksan sairaanhoitajayhdistys (DBfK) edistää aktiivisesti valtakunnallisten hoitokamarien perustamista. Niiden ei pitäisi edustaa vain hoitohenkilökunnan etuja, vaan myös auttaa varmistamaan hoidon laatu.

Myös muihin liittovaltioihin suunnitellaan perustamista tulevaisuudessa. Sairaanhoitajakamareita on tarkoitus perustaa Schleswig-Holsteiniin ja Niedersachseniin, kun taas Hampuri päätti olla perustamatta tällaista jaostoa vuonna 2014. Tämä kehitys osoittaa, että sairaanhoitajan ammatissa on jonkin verran jakautumista pakollisen jäsenyyden tarpeeseen. Markus Mai, Rheinland-Pfalzin osavaltion hoitotyökamarin puheenjohtaja, tekee sen selväksi että pakollisen jäsenyyden vastaisista vastalauseista huolimatta suurin osa hoitohenkilöstöstä tukee kamaria.

Näiden ristiriitojen valossa ei ole yllättävää, että myös kamarin sisäiset maksukäytännöt ovat huomion kohteena. Yli 20 % jäsenistä ei maksa osuuttaan tai maksaa ne vain puutteellisesti. Tämä on toinen merkki hoitokammioiden kohtaamista haasteista, erityisesti hoitohenkilökunnan taloudellisen paineen aikoina.

Hoitotyökamarit julkisoikeudellisina eliminä voivat lisätä yleistä ja poliittista tietoisuutta sairaanhoitajan ammatista, mikä voi hyödyttää koko alaa. Keskustelu pakollisesta jäsenyydestä ja hoitokamarien roolista jatkuu varmasti terveydenhuollon muuttuvien olosuhteiden vuoksi.