Heidi Wannigmann: Optimistinen saattohoidossa ja perheen ympäröimä
Rhein-Lahnin alueella Hufeland Clinic joutuu konkurssiin, kun taas Heidi Wannigmann asuu optimistisesti saattohoidossa ja ottaa vastaan vieraita.

Heidi Wannigmann: Optimistinen saattohoidossa ja perheen ympäröimä
Rhein-Lahnin saattohoidossa on tapahtunut paljon viime viikkoina. Siellä lähes kaksi kuukautta asunut Heidi Wannigmann osoittaa vaikuttavasti, kuinka rohkeus kohdata elämä säilyy vaikeinakin aikoina. Kotona tapahtuneen kaatumisen jälkeen, joka joutui tähän laitokseen, 81-vuotias nainen on taistellut syöpää vastaan, alkaen rintasyövästä, 15 vuoden ajan. Hänen sairautensa on nyt vaikuttanut hänen selkärangansa, mikä on väistämättä lisännyt haasteita. Epäsuotuisista olosuhteista huolimatta hän on optimistinen ja pitää ulkonäköään erittäin tärkeänä. Hän juhli äskettäin syntymäpäiväänsä saattohoidossa lukuisten vierailijoiden, kuten perheen ja ystävien, ympäröimänä.
Monet ihmiset ovat kuin Heidi ja haluavat kuolla kotona. Halu viettää viimeiset päivät tutussa ympäristössä on usein vahva. Tämä on myös syy siihen, miksi avohoitopalvelut, yleislääkärit ja poikkitieteelliset tiimit ovat saatavilla tukemaan tässä ratkaisevassa vaiheessa. Kuten Gesund.bund.de korostaa, potilailla, joilla on lakisääteinen sairausvakuutus, on oikeus kattavaan palliatiiviseen hoitoon ja neuvontaan. Tämä voi sisältää peruspalliatiivisen hoidon, yleisen avohoidon palliatiivisen hoidon (AAPV) tai erikoistuneen avohoidon palliatiivisen hoidon (SAPV).
Laaja tuki saattohoidossa
Heidi Wannigmann nauttii nykyisen elämäntilanteensa eduista. Saattohoitohuoneesi on hyvin varustettu parvekkeella, televisiolla ja jääkaapilla. Henkilökohtainen kontakti ulkomaailmaan on erityisen tärkeää saattohoidossa. Potilas on säännöllisesti perheen, ystävien ja entisten työtovereiden ympäröimänä ja osallistuu aktiivisesti sairaalan elämään. Hän pelaa lautapelejä ja vierailee hiljaisessa huoneessa joka päivä. Nämä toimet ovat yhdenmukaisia saattohoidon periaatteiden kanssa, joiden tavoitteena on minimoida kuolevien ja heidän perheidensä kärsimys, kuten MSD:n käsikirjoissa selitetään.
Saattohoito keskittyy oireiden lievitykseen, mukavuushoitoon ja henkiseen tukeen. Ryhmällä on tarvittava asiantuntemus ja se on asukkaiden käytettävissä päivittäin. Tämä ei koske vain sairaanhoitoa, vaan myös pastoraalista ja ihmisten välistä tukea. Asiantuntijoiden läheinen tuki ja henkilökohtainen ympäristö ovat Heidin kaltaisille potilaille välttämättömiä, jotta he voivat ylläpitää päivittäistä rutiinia vaikeinakin aikoina ja viettää viimeisiä päiviään suojatussa tilassa.
Sukulaisten rooli
Erityinen haaste on sukulaisten osallistuminen. Avoimuus ja potilaiden tarpeiden vaihto takaavat johdonmukaisen hoidon. Sukulaiset ovat keskeisessä roolissa, varsinkin kun tarvitaan henkilökohtaisia päätöksiä. Hoitohenkilökunnan ja perheen tiiviillä yhteistyöllä voidaan tukea keskittymistä korkealaatuiseen elämänlaatuun saattohoidossa. Heidi tulkitsee lähimmäisistä huolehtimisen arvokkaaksi tueksi. Vaikka hänellä ei ole toivoa palata asuntoonsa, hän tuntee olevansa hyvin hoidettu ja nauttii viettämisestä läheistensä kanssa.
Saattohoidossa potilaiden toiveet ja tarpeet otetaan vakavasti. Jokainen viimeinen päivä tulee tehdä mahdollisimman elämisen arvoiseksi. Jopa palaamatta kotiin, elämä on elämisen arvoista monille asukkaille, kuten Heidille. Olipa kyseessä yhteisössä tai henkilökohtaisella retriitillä – jokainen hetki on tärkeä.
Heidi Wanigmannin kokemukset ja arki ovat vaikuttava esimerkki siitä, kuinka palliatiivisella hoidolla ja saattohoidolla voidaan taata ihmisarvoinen elämä. Erilaiset tukitarjoukset auttavat muuttamaan tämän tarpeiden ja toiveiden moniulotteisuuden todeksi, kuten Gesund.bund.de:n kattava yleiskatsaus osoittaa. Palliatiivisen hoidon jäsennellyn lähestymistavan merkitystä ei voi liikaa korostaa, sillä se tarjoaa puitteet elämän viimeisten vaiheiden elämiselle arvokkaasti ja kunnioittavasti.