Lemmikkieläinten varotoimet: asiantuntija varoittaa hätätilanteista ja kohtaloista!

Lemmikkieläinten varotoimet: asiantuntija varoittaa hätätilanteista ja kohtaloista!

Monissa Saarlandin kotitalouksissa lemmikit ovat olennainen osa elämää. Koirat, kissat, kalat tai linnut – eläinten pitämisen ilo yhdistää meitä. Mutta mitä tapahtuu näille rakastetuille eläimille, kun niiden omistajat eivät voi enää huolehtia niistä odottamattomista syistä, kuten terveyteen tai jopa kuolemaan johtaneesta tapauksesta? Linxbachhofin eläintarhan johtaja Andrea Bonnstaedter varoittaa huolestuttavasta kehityksestä: Eläimet, erityisesti koirat, päätyvät yhä useammin eläintarhaan, koska niiden omistajat ovat kärsineet vakavista kohtaloniskuista. Saarbrücker Zeitung raportoi tapauksista, joissa eläimet jätettiin rauhaan useiden viikkojen jälkeen, kuten saksanpaimenkoira.

Surullinen todellisuus osoittaa, että omistajan kuoleman lisäksi myös vankilassa oleskelu jättää eläimet vaille hoitoa. Kysymys eläintarhan majoituskustannuksista jää usein ratkaisematta, mikä joissain tapauksissa johtaa siihen, että eläimet jäävät tiloihin vuosiksi, kunnes perilliset hoitavat asian.

Ennaltaehkäisy on parempi kuin hoito

Bonnstaedter kehottaa lemmikkieläinten omistajia ottamaan vastuuta oman kuolemansa lisäksi. Hän antaa viisi tärkeää vinkkiä hätätilanteisiin varautumiseen:

1. Vor der Anschaffung eines Tieres festlegen, wo es im Notfall untergebracht werden kann.
2. Kosten für die Unterbringung im Verhinderungsfall in die Überlegungen einbeziehen.
3. Wichtige Dokumente des Tieres griffbereit halten.
4. Nachbarn informieren, damit diese im Notfall helfen können.
5. Notfallkontakt festlegen und notieren, um die Versorgung des Tieres sicherzustellen.

Katsaus lainsäädäntöön osoittaa, että tarvitaan kehittyneitä varotoimia. Tierschutzbundin mukaan Saksan eläinsuojelulaki koskee kaikkia eläimiä ja suojaa niitä vältettävissä olevilta kärsimyksiltä. Alueellisia eroja ja usein epäselviä säännöksiä kuitenkin esiintyy, etenkin mitä tulee löytöeläinten käsittelyyn ja niihin liittyviin kustannuksiin. Monissa kunnissa viranomaiset ovat velvollisia hoitamaan loukkaantuneita tai kodittomia eläimiä, mutta käytännön toteutus jättää usein toivomisen varaa, kuten eläintarhojen todellisuus osoittaa.

Vetoomus eläinten omistajille

Lemmikkieläinten käsittelyssä on oltava enemmän tietoisuutta ja vastuuta. Esimerkit eläimistä, joita rakastettiin intohimoisesti ja jätettiin sitten kärsimykseen, pitäisi olla herätys. Selkeät oikeudelliset määräykset, kuten Tierschutzunion, voisivat auttaa luomaan yhtenäisen käytännön löydettyjen eläinten käsittelyyn ja vastuuseen niiden hyvinvoinnista.

Keskustelu eläinsuojelusta ei varmasti pysähdy lähiviikkoina. Meidän kaikkien on aika ottaa askel taaksepäin ja kysyä itseltämme, kuinka voimme taata mukavan elämän nelijalkaisille ystävillemme, vaikka emme enää itse pystyisi siihen.