Kallo paluu: Göttingen kunnioitti Marshallin saaria 110 vuoden kuluttua!

Kallo paluu: Göttingen kunnioitti Marshallin saaria 110 vuoden kuluttua!

Göttingeniltä on uutisia, että monille heittävät valon siirtomaa -historian pimeään lukuun. Göttingenin yliopisto palauttaa 7. lokakuuta 2025 neljä kalloa Marshallinsaarten tasavaltaan. Tämä palautus on tutkimusprojektin puitteissa, joka käsittelee intensiivisesti ihmisen jäänteitä siirtomaayhteydestä. Kovaa Ndr Saksalainen siirtomaa -herra aloitti tämän kallon perinteen Hampurin etnologiamuseolle vuonna 1913 ennen siirtymistä Göttingenin kokoelmiin 1950 -luvulla.

Mitä tämän paluun takana on? Historioitsija Holger Stoecker ja hänen sitoutunut tiiminsä ovat työskennelleet tutkimushankkeessa ”ihmisen jäännökset siirtomaayhteydet” useita vuosia. Tämän projektin tavoitteena on tutkia yli 1000 ihmisen jäännöksen historiaa ja alkuperää, jotka sijaitsevat yliopiston kokoelmissa. Painopiste on sekä Johann Friedrich Blumenbachin että antropologisten kokoelmien kallokokoelmassa, jotka ovat peräisin useista siirtomaayhteydestä. Tutkimukset ovat jo tuottaneet paluuta Palau- ja Marshallinsaarten tasavalloihin, eikä kaikkia varastoja ole palautettu.

Tutkimus historian käsittelystä

Uudelleen Kulttuuriomaisuuden menetykset Raportit, projekti tutkii kokoelmissa olevien ihmisten jäännösten alkuperää, jotka kerättiin 1880-1930 -luvulla silloisessa Hampurin etnologiamuseossa. Yllättäen tämän kokoelman osia on jo luovutettu Göttingenin yliopistoon 50- ja 60 -luvulla, mutta ei kaikkia varastoja. Projektin lopussa olevassa työpajassa tulisi keskustella tuloksista alkuperämaiden asiantuntijoiden kanssa.

Göttingenin yliopistossa ei tällä hetkellä ole varoja hankkeen jatkamiseen, ja tutkimushanke ”ihmisen jäännökset siirtomaayhteydet” päättyvät vuonna 2025. Siitä huolimatta Australia, Palau ja Namibia on jo palautusvaatimuksia. Tämä osoittaa selvästi, että tutkijoiden on stimuloitava jatkokäsittelyyn ja keskusteluun.

Polut vastuulle

Kattava lähtötutkimus, kuten Työryhmän alkuperän tutkimus ei vain käsitellä kokoelmien ja esineiden alkuperää, vaan myös yhdistänyt ne Saksan siirtomaa -menneisyyteen. Yhteistyö alkuperäyritysten ja vastaavien viranomaisten kanssa on tärkeää rakentaa uusia, kunnioitettuja suhteita museoiden ja asiantuntijoiden välillä.

Nämä ovat tärkeitä vaiheita, jotka vievät yliopistot ja museot valaisemaan siirtomaahistorian tummat puolet ja vastaamaan siihen liittyvään vastuuseen. On toivottava, että lisätutkinnoilla ja tutkimuksella monet menneisyyden tarinat löytävät tien takaisin alkuperäpaikkaansa.