Punainen hälytys Remscheider Dirostahlille: CO2-kriisi uhkaa työpaikkoja!

Punainen hälytys Remscheider Dirostahlille: CO2-kriisi uhkaa työpaikkoja!

Terästeollisuus on valtavien haasteiden edessä, ja tämä koskee myös Dirostahlia, perinteistä Remscheidin perheyritystä, jossa on 380 työntekijää ja vuosittainen liikevaihto noin 100 miljoonaa euroa. Taottujen komponenttien, kuten saumattomien valssattujen renkaiden ja tuuliturbiinien, laivojen ja koneiden vetoakseleiden valmistukseen erikoistunut yritys kärsii tällä hetkellä heikosta kysynnästä ja on siirtänyt tuotantonsa lyhytaikaiseen työhön. Toimitusjohtaja Roman Diederichs korostaa, että korkeat energiahinnat ja hiilidioksidikustannukset ovat Dirostahlin suurimmat ongelmat. Itse asiassa hiilidioksidin hinta on tällä hetkellä 55 euroa tonnilta ja sen odotetaan nousevan 65 euroon vuodesta 2026 alkaen, mikä johtaa Dirostahlille noin 1,1 miljoonan euron vuosittaisiin hiilidioksidikustannuksiin.

Dirostahl kuluttaa noin 100 gigawattituntia maakaasua vuodessa, mikä on tuotannon kannalta välttämätöntä. Sähköistäminen ei kuitenkaan ole mahdollista, ja vaikka vety on vaihtoehto, se ei ole tällä hetkellä kohtuuhintaista eikä sitä ole saatavilla. Euroopan kilpailussa Espanjan ja Italian yrityksillä on selvä etu, koska niihin ei sovelleta vertailukelpoista CO2-hinnoittelua. Lisäksi Euroopan unioni on lykännyt suunniteltua Euroopan laajuista päästökauppaa ETS 2 vuodelta 2027 vuoteen 2028, mikä vaikeuttaa entisestään Dirostahlin ehtoja. Tuotantovolyymin lasku teollisuudessa on dramaattinen: Solid Forming Industry Associationin mukaan avotakominen väheni 12 % vuonna 2024, ja vuoden 2025 ensimmäisellä puoliskolla tämä menetys on jo 4 %.

Kilpailuolosuhteet ja ilmastonsuojelu

Dirostahl saa korvauksen vain noin puolesta CO2-kustannuksistaan, kun taas se ei saa lainkaan tukea alan kollegoilta, kuten Schmiedag. Johannes Braun Schmiedagista vaatii "tasapuolisia toimintaedellytyksiä" EU:ssa, jotta vältetään epätasaiset kilpailuolosuhteet. Lisäksi Diederichs ja Braun tunnustavat ilmastonsuojelun kiireellisyyden, mutta suhtautuvat kriittisesti eurooppalaisen CO2-hinnoittelujärjestelmän logiikkaan.

Myös poliittisella tasolla on tapahtunut merkittävää kehitystä: liittovaltion perustuslakituomioistuimen tuore päätös marraskuussa 2023 päätti, että ilmastorahastoon suunniteltuja 60 miljardia euroa ei voida käyttää. Tämä voisi entisestään pahentaa Dirostahlin kaltaisten energiaintensiivisten yritysten tilannetta. Saksan tavoitteena on tulla ilmastoneutraaliksi vuoteen 2045 mennessä, kun taas EU tavoittelee tavoitetta vuoteen 2050 mennessä. Hiilidioksidin hinnoittelulla on tässä tärkeä rooli. Energiaintensiivinen kehitys on osa kattavaa päästökauppajärjestelmää, joka on ollut käytössä vuodesta 2005 ja jota nyt laajennetaan koskemaan muita toimialoja.

Päästökaupan suunta

Bundestag on hyväksynyt TEHG European Law Adaptation Act 2024 -lain, joka otetaan käyttöön Saksan lainsäädäntöön. Tämä laki on tärkeä EU:n muutetun päästökauppadirektiivin vaatimusten täyttämiseksi ja koko järjestelmän toimivuuden varmistamiseksi Saksassa. Vuodesta 2026 alkaen siirrytään kiinteistä hinnoista päästökauppaan 55-65 euron välillä, mikä asettaa yrityksille suuria haasteita. Vuodesta 2027 lähtien eurooppalaiseen sertifikaattikauppaan sisällytetään lisää veroja sellaisille aloille kuin liikenne ja lämmitys.

Saksan päästökauppaviranomainen puolustaa nykyistä kurssia ja näkee polttoaineen päästökauppalain ja suunnitellun ETS 2:n perustavanlaatuisena askeleena kohti ilmastotavoitteiden saavuttamista. Lisäksi vuonna 2026 otetaan käyttöön EU:n ilmastososiaalirahasto, joka tukee pienempituloisia kotitalouksia ja lieventää hiilidioksidin hinnoittelun seurauksia.

Näyttää siltä, ​​että yrityksillä on nyt oltava hyvä käsi navigoimaan jatkuvasti muuttuvassa markkinaympäristössä. Koska ilmastonsuojelu on varmasti ensisijainen tavoite, jää nähtäväksi, kuinka Dirostahl ja Co. selviää tästä haasteesta.