Liittovaltion syyttäjät vaativat korkeimman rangaistuksen Solingenin radikalisoituneille tekijöille

Liittovaltion syyttäjät vaativat korkeimman rangaistuksen Solingenin radikalisoituneille tekijöille

Liittovaltion syyttäjänvirasto ryhtyi tänään toimiin vaikuttavassa oikeudenkäynnissä Kölnin korkeimmassa alueellisessa tuomioistuimessa ja vaatii enimmäisrangaistusta Solingenin julmasta hyökkäyksestä vastuussa olevalle salamurhaajalle. Psykologi, professori Johannes Fuß totesi lausunnossaan selvästi, ettei vastaajalla ollut merkkejä mielenterveyshäiriöistä, kuten psykoosista. Siitä huolimatta hänen suunniteltu ja kohdennettu käytöksensä rikoksen aikana osoittaa huolestuttavaa mallia, joka osoittaa korkeaa vaarallisuutta ja radikalisoitumista. On myös huomattava uusiutumisen riski.

Kuten spiegel.de todeta, että riskiarviointi perustui vastaajan vaarallisuuteen, osoittaa, että sitä ei ole kehitetty pakolaiskokemusta omaaville henkilöille. Tämä herättää kysymyksiä siitä, ovatko tällaisten tekijöiden arvioimiseksi toteutetut toimenpiteet riittäviä. Fuss ei myöskään pysty arvioimaan, kuinka mahdollinen deradikalisoituminen vaikuttaa rikosten uusimisen riskiin pidemmän vankeusajan aikana. Tämä epävarmuus paljastaa nykyisten lähestymistapojen puutteet radikalisoituneiden yksilöiden käsittelyssä.

Mielenterveyshäiriöiden rooli

Mielenterveyshäiriöillä on monimutkainen yhteys radikalisoitumiseen. [bpb.de]:n (https://www.bpb.de/themen/infodienst/306897/psychische-stoerungen-im-einanderhang-mit-radikalisierung/) analyysi osoittaa, että mielenterveyshäiriöt voivat toimia sekä radikalisoitumisprosessien syynä että seurauksena. Esimerkiksi mielenterveysongelmia, kuten autistisia häiriöitä tai vainoharhaisuutta, voidaan havaita monilla yksittäisillä terroristitekijöillä. Mielisairaus ei ainoastaan ​​lisää väkivaltaisen toiminnan todennäköisyyttä, vaan se voi johtua myös jännitteisistä sosiaalisista oloista ja osallistumisesta äärimmäisiin yhteyksiin.

Kuitenkin on myös havaittu, että mielenterveyshäiriöiden esiintyvyys ääriryhmien keskuudessa ei ole suurempi kuin muussa väestössä. Terveydenhuollon ammattilaisten tietoisuutta on kuitenkin lisättävä, jotta he voivat havaita negatiivinen kehitys varhaisessa vaiheessa. Koska ennaltaehkäisevät toimenpiteet voivat olla ratkaisevia eskaloitaessa radikalisoitumisprosesseja ennen kuin ne kärjistyvät. Lääkäreitä ja psykoterapeutteja tulisi vaatia antamaan asianmukaista tukea tällaisen riskin piiriin kuuluville ihmisille, kuten osoitetaan aerzteblatt.de.

Hieno raja terapian ja radikalisoitumisen välillä

Terapeutien haastetta lisää myös jännite ammatillisen luottamuksellisuuden ja avoimen terapeuttisen suhteen tarpeen välillä. Radikalisoituneet potilaat voivat kärsiä vakavista psykologisista häiriöistä, jotka vaikuttavat merkittävästi neuvontaprosessiin. Jos posttraumaattista stressihäiriötä tai muita vakavia mielenterveysongelmia ilmenee, tarvitaan välitöntä psykiatrista tukea vaaran arvioimiseksi ja tarvittaessa asianmukaisten toimenpiteiden toteuttamiseksi.

Nykyisen kehityksen valossa on selvempää kuin koskaan, että yhteiskunnan on torjuttava kasvavaa radikalisoitumista tulevien tragedioiden estämiseksi. Meidän tehtävämme on vahvistaa sekä ennaltaehkäiseviä että terapeuttisia toimenpiteitä ja lisätä tietoisuutta näistä monimutkaisista asioista.