Hiippakuntaneuvosto keskustelee kirkon osallistumisesta ja uudistuksista!

Hiippakuntaneuvosto keskustelee kirkon osallistumisesta ja uudistuksista!

Eichstättin hiippakunnan hiippakunnan neuvoston yleiskokous pidettiin viime viikonloppuna ja esityslistan aiheet olivat monimutkaisia. Vilkkaan keskustelun keskellä ei keskusteltu intensiivisesti vain kirkon osallistumisesta ja rakenteellisista muutoksista, vaan myös haasteista, jotka liittyvät seksuaaliseen väkivaltaan selviytymiseen. Riippumattoman kattavan komission puheenjohtaja Peter Grimm antoi tietoa seksuaalisen hyväksikäytön alalla toteutettavien toimien nykytilanteesta, jota myös Essenistä kotoisin oleva koulupappi Gregor Lauenburger piti kiireellisenä ja kyseenalaisti sen yhteyden kirkon valtarakenteisiin. Tässä yhteydessä tulee selväksi tarve tehdä rakenteellisia muutoksia turvallisemman ympäristön luomiseksi.

Tapahtuman ensimmäistä päivää leimasi informatiivinen vaihto. Kirkon neuvontapalveluista esiteltiin lukuisia raportteja, jotka käsittelivät ihmisten tukemista erilaisissa elämäntilanteissa. Toisen päivän painopiste oli osallistumisessa. Täällä Roland Schwab kertoi työryhmästä, joka pohtii kysymystä siitä, kuinka kirkon osallistuminen voidaan asettaa laajemmalle pohjalle. Hän esitteli myös luonnoksen suunnitellun "hiippakunnan foorumin" säännöistä. Foorumi on suunniteltu kaikkien komiteoiden välisen tiedonvaihdon keskeiseksi foorumiksi.

Rakenteelliset muutokset ja hiippakuntaneuvosto

Tuomiokippi Michael Alberter kuvaili hiippakuntaneuvostoa synodaaliseksi siirtymäelimeksi ja selitti, että sen perussäännöt tulevat voimaan 1. lokakuuta. Tänä viikonloppuna hiippakuntaneuvostoon valittiin myös neljä hiippakuntaneuvoston edustajaa: Eva Gottstein, Renate Großhauser, Albert Pfaller ja Roland Schwab. Hiippakuntafoorumi on tarkoitettu edistämään kirkon rakenteellisia muutoksia ja jatkokehitysaikataulua voidaan käyttää paremmin valmistautumiseen edessä oleviin haasteisiin.

Keskustelujen keskeinen aihe oli oman kirkon valtarakenteen reflektointi. Lauenburger kiinnitti huomiota monarkistisiin piirteisiin päätöksentekoprosessissa, jotka vallitsevat monissa yhteisöissä. Päätökset jäävät usein papin tai piispan persoonallisuuteen, mikä monille voidaan nähdä etuna, mutta myös esteenä. Avoimuus kritiikille ja mahdollisuus dialogiin ovat välttämättömiä todellisen osallistumisen tunteen luomiseksi, Lauenburger sanoo. Tämä näkyy myös seksualisoituun hyväksikäyttöön liittyvissä syvällisissä ongelmissa, jotka liittyvät usein suoraan vallan väärinkäyttöön, kuten Deutschlandfunk osoittaa.

Seksuaalisen väkivallan käsittely

Saksassa katolisen papiston seksuaalista väkivaltaa on käsitelty yli 15 vuoden ajan, mutta reaktiot vaihtelevat hiippakuntien välillä. Vaikka asian käsittelyssä edistytään joissakin hiippakunnissa, muilla alueilla ei ole kattavaa toimintaa. Tästä on esimerkkinä Kölnin arkkihiippakunta, jossa raportti pidettiin alun perin salassa, mikä johti konfliktiin hyväksikäytön uhrien kanssa. Kansainväliset esimerkit, kuten laaja tutkimus Ranskassa, osoittavat myös, että kirkon toimintapaine kasvaa samalla kun sen uskottavuus kärsii vakavasti.

Haasteiden yhteydessä käy selväksi, että jo saavutettu edistys ei ole tärkeää, vaan myös halu muuttua ja verkostoituva vuoropuhelu kirkon sisällä. Hiippakuntaneuvosto otti yleiskokouksessa askeleen tähän suuntaan, ja sitoutuneet keskustelut osoittavat, että kirkossa on vahva tarve uudelle osallistumis- ja osallistumismuodolle.